22.5.2011 Kodan kotiutumisesta on nyt kulunut parisen viikkoa. Lene on saanut suurimmat ahdistuksensa purettua ja välillä jopa leikkii "pikkuveljen" kanssa! Välillä on silti syytä muistuttaa riiviötä, että turhat lähentelyt on parasta jättää toiseen kertaan. Mila on ollut todella maltillinen ja antanut Kodan tehdä monia sellaisia asioita, joista ajattelin sen huomauttavan kakaralle, mutta kiva näin :) Myös Petran ja Kodan kemiat toimivat kivasti ja puolin ja toisin on ainakin lähes aina tiedossa, miten pitää toimia! Pikkupennun ensiviikot täyttyvät tietysti paljolti elämän perusasioista, kuten syömisestä, nukkumisesta ja ulkoilusta. Lähimetsä on jo tuttu paikka ja siellä Koda onkin viilettänyt vapaana päivittäin, tylsempiä remmilenkkejäkin kuitenkin harjoiteltu ja nekin sujuvat pääpiirteittäin mainiosti. Ettei Koda kuitenkaan kuvittele, että maailma on kodin ja "oman" metsän kokoinen, olemme harjoitelleet autossa matkustamista, käyneet paikallisessa eläintarvikekaupassa ostoksilla, eräällä tallilla ihmettelemässä hevosia ja Espoon puolella katsomassa urheilupuiston vilinää. Mikään näistä kokemuksista ei ole järkyttänyt pientä tollopoikaa, vaan se on reippaasti tutkinut ja havainnoinut uusia maisemia :) Myös muutamia turvalliseksi tunnettuja koiria on käyty moikkaamassa. Kodan mielestä niin partasuinen kääpiösnautseri, kuin jättimäinen landseerkin olivat kivoja, eikä Bobi-bortsukaan ollut ollenkaan paha, päinvastoin, sitä oli huippuhauska härnätä ;) Tästä jatkuu taas yhteinen taipaleemme, jonka seuraava virallinen etappi on muutaman viikon päästä saatavat rokotukset. Sitä ennen kuitenkin jatkamme perusasioiden harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin tutustumista. Vilkkaan ja reippaan pennun kanssa touhuaminen on mukavaa :) Lenen kanssa oli tarkoitus osallistua tänään rotuyhdistyksen järjestämään luonnetestiin, mutta kuinkas kävikään... Täysin yllättäen Lene aloittikin juoksut torstaina ja samalla kariutuivat toiveet testistä :( No, toisella kertaa sitten! Nämä meneillään olevat juoksut ovatkin sitten Lenen viimeiset, koska se on tarkoitus steriloida alkusyksystä. Jatkuvasti epäsäännölliset juoksut ja nyt vielä uros taloudessa ovat painavimmat syyt sterilointiin. Ei sillä, että Milallekaan enää olisi pentuja tulossa, mutta onpahan hieman helpompi hallinnoida asioita, kun on vain yksi juoksuileva koira. 8.5.2011 Viime päivityksen päätteeksi lupaamaani vipinää on nyt sitten tarjolla kokonaisen tollerinpennun verran! Eilen porukkamme äijävoimaa tehostamaan haettiin 7½-viikkoinen poikaviikari Koda, virallisemmin Redadict Marshland Maniac. Jo ensimmäisen vuorokauden aikana poika tuntuu kotiutuneen mukavasti, on reipas, toimelias ja leikkisä ja eka yökin sujui 99% ilman itkuja! Mila ja Lene tervehtivät uutta tulokasta innolla, sen jälkeen Lenellä on kuitenkin ollut hieman "oksennus kurkussa" ja se suhtautuu aavistuksen varauksella Kodaan. Mutta eiköhän tämä lauman uusi kokoonpano tästä vähitellen lähde toimimaan, kunhan hetki sulatellaan asioita omaan tahtiimme. Kuinka Koda nyt sitten yhtäkkiä meille tupsahti? Tarina alkaa oikeastaan viime syksyltä, kun kahden eri kasvattajan mielenkiintoiset pentueet polttelivat ja niistä olisin saanut pennun niin halutessani (tietysti olisin ottanut vaan toisen, jos olisin pentuostoksille lähtenyt!). Siinä vaiheessa kuitenkin tuntui vielä, että Petra-tyttömme oli liian pieni ja omat rahkeeni kahden pienen kaitsemiseen ja elämän opettamiseen eivät olisi riittäneet. Niinpä kieltäydyin kohteliaasti molemmista tarjotuista mahdollisuuksista ja suunnittelin jääväni odottamaan Milan "eläköitymistä" ja sen jälkeen ilmaantuvia pentueita. Sitten kuitenkin kuulin Anninan suunnitelmista astuttaa Myrkky ja kun pentueen isäksi vahvistui Milton, joka on kivoista taustoista, alkoi pieni pentukuumeen poikanen tiedotella uudestaan olemassaolostaan... Sitten maaliskuussa pari päivää pentujen syntymän ja lukuisten itseni ja Harrin kanssa käymieni keskustelujen jälkeen päädyin ilmoittamaan Anninalle, että olisin kiinnostunut urospennusta! Kun lupaus pienestä tolleripojasta tuli, alkoi odotus, joka päättyi siis eilen Kodan kotiutumiseen :) Nyt suunnataan katseet tulevaan ja aletaan hiljakseen tunnustella, mitä tulevaisuus voisi Kodan suhteen tuoda tullessaan... Iso kiitos Anninalle ja Janille tästä hupaisasta veijarista ja siitä, että sain käydä katsomassa pentuja ties kuinka monta kertaa ja seurata niiden kasvua ja kehitystä! Sivujen ulkoasussa on havaittavissa pieni uudistus, niistä kiitos ja kumarrus Riikalle! 29.4.2011 Kappas, näyttäisi olevan ensimmäinen kuulumispäivitys tälle vuodelle! Näköjään aika suuri osa koiria(kin) koskevista kommentoinneista ja kuulumisista tulee raportoitua Facebookin puolella ja kotisivut meinaavat unohtua. Talvi oli vähintääkin riittävän luminen ja vaikka "kunnon talvi" olikin kiva, kevät on ollut ehdottomasti tervetullut muutos! Koirat voi päästää pihalle ilman, että tarvitsee vahtia (korkeimman hangen aikaan ne pääsivät halutessaan aidan yli), lenkillä jaksaa kävellä, kun ei tarvitse topata itseään ja polutkin ovat auki ja tietysti kaikenlainen muukin aktivoituminen on kevään myötä helpompaa! Treenikärpänen puraisee talvihorteessa olleita ja valoisan myötä voi tavata tuttuja lenkin merkeissä myös myöhemmin illalla ilman otsalamppuja ja muita varusteita. Viime syksystä alkaen treenailimme kaveriporukalla tokoa Veikkolassa FinnAnin hallilla. Tällä viikolla vuoromme loppui, joten nyt siirrytään ulkoilmaan ihmettelemään tokon saloja. Muita harrastuksellisia "saavutuksia" ei talven aikana saatu kerättyä kasaan, nyt siis taas uudella innolla touhuamaan ja tutkailemaan koekalentereita jne. Tammikuussa oli suuri ilo päästä tapaamaan pitkästä aikaa Milan Jing-tytärtä! Kävimme Johannan ja Jingin kanssa yhdessä lenkillä Espoossa. Norjalaistuneen kaunottaren visiitti entiseen kotimaahan kruunautui upeasti Raahen näyttelyssä, missä Jing nappasi SERTin ja samalla valioitui! Paljon, paljon onnea! Lene täytti parisen kuukautta sitten viisi vuotta. Samalla käytiin hoitamassa rokotukset kuntoon ja otettiin verinäytteet ANA-kontrollitestiä varten. Tulos tästäkin oli positiivinen, joten sen kanssa elämme. Lene on onneksi ollut erinomaisessa kunnossa ja lääkärikin kehui hyvävointisen oloista koiraa. Joulukuussa aloitettu BARF-ruokavalio on tehnyt Lenelle tosi hyvää! Se on voimistunut ja tullut "täyteläisemmän" näköiseksi, karva kiiltää ja on hyvän tuntuista, vaikkei sitä paljon olekaan. Kesä tuo taas mukanaan kaikenlaista! Tollerileiri jää meiltä tänä vuonna kokematta lomamatkan takia, mutta eiköhän tässäkin taloudessa vipinää riitä ainakin jollain saralla ;) Vanhemmat kuulumiset